Taideterapeuttinen työskentely ryhmässä tuo uuden ulottuvuuden sen merkityksellisyyteen ja mahdollisuuksiin:
Ryhmän jäsenet elävät jatkuvassa toisiinsa liittymisen ja toisista erottumisen liikkeessä. Ryhmään liittyminen merkitsee aina jossain määrin ryhmäykseyteen sulautumista ja ryhmäidentiteettiin samaistumista, josta yksilö kehittyy riippuvuuden kautta kohti omaa identiteettiään. Samanhenkisyys ja samanmielisyys voivat tuntua sekä haluttavilta että vaarallisilta oman yksilöllisyyden kokemuksen kannalta. Toisaalta erimielisyys merkitsee yksinjäämistä, mutta myös oman identiteetin vahvistumista. Ryhmässä samankaltaiset havainnot ja tulkinnat vaihtelevat ristiriitaisten tulkintojen kanssa. Tämä jatkuva liikehdintä on vastavoima pysähtyneisyydelle ja voimattomuudelle.
Ryhmän jäsenen on hyvä olla tietoinen haavoittuvuudestaan ja paljastumisen peloistaan. Toisaalta alttiiksi asettuminen merkitsee myös mahdollisuutta tulla hyväksytyksi, saada arvostusta, kannattelua sekä vahvistusta omalle erillisyydelle ja ainutlaatuisuudelle.
Ryhmässä kehittyvät mm. seuraavat taidot:
– Oman ja toisen kokemuksen arvostaminen
– Kyky osallisuuteen ilman vallantavoittelua tai tarvetta osoittaa pätevyyttä
– Kyky kestää tietämättömyyttä ja hapuilua
– Kyky leikkiä yhdessä assosiaatioilla sekä irtaantua niistä
– Kyky sietää ristiriitoja mm. sen suhteen, missä määrin ryhmä vastaa tai ei vastaa omiin tarpeisiin
– Kyky sietää yksinäisyyttä ryhmän ymmärryksen puuttuessa.
(Girard, Ihanus, Laine, Ropponen, 2008)
Edellä kuvatut ryhmätyöskentelylle ominaiset piirteet antavat hyvin näkökulmaa sille, millaisissa tilanteissa tämä toteutusmuoto voisi tuoda osallistujille parhaan hyödyn:
Esimerkiksi
- murrosiässä, jossa oma identiteetti ja maailmankuva hakevat muotoaan, voi taideterapeuttisessa ryhmässä saada arvokasta vahvistusta omalle identiteetille sekä oppia hyväksymään toisenlaisia näkemyksiä. Samalla sosiaaliset taidot harjaantuvat myönteisessä ilmapiirissä.
- Käyttäytymisen haasteet kuten aggressio, uhmakkuus tai sääntöjen rikkominen häiritsevät merkittävästi arkea ja ihmissuhteita. Tällaisessa tilanteessa turvallisen ryhmän tuki voi olla hyvin arvokas apuväline kohti tasapainoista, rakentavaa vuorovaikutusta, sekä yksilön ja yhteisön keskinäistä hyvinvointia. Taustalla saattaa olla stressiä, kommunikaation vaikeuksia, tunnesäätelyn haasteita tai neuropsykiatrisia tekijöitä. Turvallinen ryhmä suo stressittömän, rauhallisen tilan olla ja tulla kuulluksi sekä nähdyksi kokonaisvaltaisesti. Tunteiden sanoittaminen patoamisen sijaan antaa tilaa uusille käyttäytymisen malleille. Ratkaisukeskeinen ryhmäpalaute voi myös olla voimakas suunnankääntäjä. ”Häiriöksi” leimaantunut lapsi tai nuori on tottunut saamaan negatiivista palautetta ja siten tulemaan nähdyksi ei- toivotun käyttäytymisensä kautta. Näin keskittyminen ei- toivottuun vahvistuu puolin ja toisin. Sen sijaan ratkaisukeskeinen lähestymistapa, joka ei arvostele vaan arvostaa, antaa tilaisuuden tulla näkyväksi vahvuuksien, ei heikkouksien kautta. Tällainen lähestymistapa auttaa löytämään uuden pohjan, jolle rakentaa omaa toimintaa.
Taideterapia yhdistettynä ryhmäkokemukseen, jossa ihminen tulee nähdyksi sanoja laajemman sisäisen maailman kautta, voi olla käänteentekevä kokemus myös
- henkisen tai fyysisen väkivallan uhrille. Tukahduttavassa ympäristössä oma persoona, tunneilmaisu ja kokemukset ovat saattaneet joutua kutistetuiksi lähes olemattomiin. Tällöin kuvallinen ilmaisu voi olla suureksi avuksi löytämään oikeat sanat sekä antamaan rohkeutta tuoda esiin oman kokemus. Henkisen ja fyysisen väkivallan uhreille on usein ominaista kokemus siitä, että on täysin yksin kokemuksensa kanssa. Edes lähipiiri ei välttämättä usko uhrin kertomusta väkivallan kokemuksesta, mikä johtuu väkivallan tekijän taitavasta manipuloinnista ja teeskentelystä. Uhri saattaa myös epäillä omaa kokemustaan ja olla taipuvainen oikeuttamaan itseensä kohdistuvan väkivallan. Tällaisessa tilanteessa kuvallinen ilmaisu yhdistettynä ymmärtävään ja hyväksyvään ryhmäkokemukseen voi antaa uhrille elintärkeän turvallisuuden kokemuksen tiellä kohti eheytymistä, itsenäisyyttä ja pelosta vapaata elämää. Ryhmä saattaa olla ensimmäinen, kenties ainoa paikka, jossa uhrilla on mahdollista ilmaista itseään ilman pelkoa, uhkaa ja vähättelyä.
- Vanhemmuus on arvokasta työtä ja vanhemmat tekevät kaikkensa luodakseen lapsilleen turvallisen ja vakaan kasvuympäristön. Toisinaan syistä, joihin ei voi itse vaikuttaa, perheen voimavarat voivat olla koetuksella ja arjessa voidaan alkaa vetää köyttä jokainen omaan suuntaan sen sijaan, että voimat yhdistettäisiin. Ylisukupolviset ja aiemmin opitut toimimattomat vuorovaikutusmallit nostavat myös helposti päätään. Omat ja toisen puutteet saattavat korostua ja hyvät ominaisuudet unohtua. Arjesta ja perhe- elämästä voi tulla harmaata puurtamista sen sijaan, että se olisi arvokas voimavara. Ratkaisukeskeinen taideterapiaryhmä suo vanhemmalle rauhallista aikaa pysähtyä ja katsoa tilannetta uudelleen. Kaivaa esiin omat vahvuutensa vanhempana sekä perheensä vahvuudet. Samalla ryhmä tarjoaa ymmärrystä ja vertaistukea ilman tuomintaa tai neuvoja.
Nämä muutamat esimerkit ryhmämuotoisesta taideterapiasta antavat pintaraapaisun sen vaikuttavuudesta. Tiivistetysti voisi sanoa, että turvallisella ryhmäkokemuksella on voimaa koska se, mikä on mennyt rikki vuorovaikutuksessa voidaan myös korjata vuorovaikutuksessa.
Lähteet:
Girard Liisa, Ihanus Juhani, Laine Riitta, Ropponen Mari (toim.) 2008: Suhteessa kuvaan. Redfina Oy, Espoo, s. 134, 135, 136.